No niin morjesta täällä tommi utriainen taas tommi valtion podcastin parissa ja tää on jo neljäs jakso mitä mä oon täällä äänitän ja kuvan aikaisemmista jaksoista on tullut hyvää palautetta ja jengi on tykännyt niistä musta itsestä on tuntunut että niissä on vielä paljon parantamisen varaa, mutta täähän on vaan hyvä merkki koska nää menee selkeästi koko ajan parempaan suuntaan ja jos jengi tykkää jo nytten niin katsotaan mihin asti oikeasti päästää. Mä oon innoissaan tästä projektista ja mä siis kuulin tämmöisen. Jutun että tyyliin 90% tai ehkä se oli jopa yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia podcasteja jista niin lopettaa ennen kuin ne on saanut 10 10 jaksonsa tehtyä. Niin jos me päästään yli sen 10 jaksoon niin me ollaan jo top 1% niin tähdätään nyt siihen ainakin ensin. Ja tässä koko ajan kun näitä on kuvannut kautta äänittänyt, niin tää puhuminen tuntuu luonnollisemmalta niinku huomaatte ja tota niin niin tuntuu ylipäätään mukavalta tehdä näitä podeja niin niin kiva. Kiva että oot täällä kuuntelemassa ja jos et vielä seuraa mua instagramissa niin pistä ihmeessä tommi valtion seurantaan myös siellä mä jään siellä stooria mä jään siellä semmoisia pienempiä pätkiä. Yleensä näistä kodeista, mutta myös välillä kuvailen niitä erikseen. Ja tota niin niin siellä sä näet enemmän semmoista pääset mukaan mun jokapäiväiseen elämääni. Kannattaa ehdottomasti pistää se seurantaan ja niille ketkä ei tiedä niin tää tommi valtion podcast meillä on aiheena kaikki elämälle olennaiset asiat, esimerkiksi filosofia, merkityksellinen elämä, psykologia, itsensä kehittäminen. Miten sä voit tehdä sun elämästä parempaa? Miten sä voit voida paremmin sun elämässä tämmöiset niin kun olennaiset jutut ja hyvät jutut, mielenkiintoiset jutut niin jos suakin kiinnostaa tämmöiset hommat niin. Pistä ihmeessä tää body seurantaan niin pääset mukaan aina mun kanssa pohtimaan näitä ajatuksia ja mulle saa aina laittaa palautetta näistä jaksoista jos joku asia jää mietityttämään tai jos susta tuntuu että joku asia käsiteltiin väärin tai sitten siitä puuttuu jotain siitä käsittelystä niin mä ehdottomasti otan palautetta vastaan. Mä tiedostan täysin hyvin, että mä en ole täydellinen selittää näitä asioita. Mä vaan rakastan näitä juttuja ja sen takia tykkään puhua näistä. Mutta siellä on ihan varmasti virheitä tai ainakin sulla saattaa olla erimielisyyksiä asioista mun kanssa niin pistä viestiä ja jutellaan niistä lisää ja sitten. Jutellaan, syvennetään sitä ymmärrystä sitten muissa tulevissa jaksoissa, mutta joka tapauksessa tervetuloa tommi valtion podcastin pariin ja tänään mä ajattelin puhua meidän egosta ja vielä ehkä enemmän siitä semmoisesta meidän erillisyydestä tai enemmänkin erillisyyden tunteesta verrattuna muuhun maailmaan ja sitten ykseydessä elikkä ego erillisyys ja. Ykseys ja mitä nää kaikki konseptit tarkoittaa niin sukelletaan tähän. Tää on ihan sairaan mielenkiintoinen aihe ja katsotaan että saadaanko vähän selvyyttä tähän ikuiseen mysteeriin että. Kuka minä olen? Ja sä voit kysyä tätä kysymystä myös sulta itseltäsi, että kuka sä oikeastaan oot. Mehän niin kun. Helposti kun joku vaikka kysyy sulta että kuka sä oot niin ensimmäinen mikä sulle tulee mieleen niin sä oot silleen että vitsi että nyt mun täytyy alkaa kertomaan että mitä mä teen työkseni ja missä koulussa mä oon ollut ja mitä mä harrastan ehkä ehkä jotain asioita mistä sä tykkäät sä kerrot semmoisia juttuja ja sitten se minä jotenkin koostuu noista kaikista eri asioista mutta sitten samaan aikaan sä tiedät että kun sä oot yksi himassa. Niin sulla on myös semmoisia ominaisuuksia ja ja juttuja, harrastuksia, asioita mitä sä et välttämättä jää kaikille ja nekin on osa sua tietenkin siellä ympäristössä ja sitten susta sulla on varmaan on vielä semmoinen syvällisempi tuntu että se minä kuka sä oot niin on aina semmoinen ikuinen mysteeri myöskin että sitä on tosi vaikea pistää mihinkään kartalle että kuka sä niin kun oikeasti oletkaan tutkitaan tätä aihetta. Nytten. Ja siis tää on niin mielenkiintoista kun meillä on niin kun. Suurimmalla osalla meistä on semmoinen käsitys minuudesta, että se minä asuu jossain täällä kehon sisällä. Musta tuntuu, että täällä meidän länsimaisessa käsityksessä se yleisin paikka on jossain täällä niinku pään sisällä vähän niinku keskellä aivoja ja että sieltä käsin se minä sitten niin kun semmoisena puppet masterin ohjaa tätä kehoa ja sitten toimii täällä maailmassa. Joka tuntuu sitten taas siltä, että se on ulkopuolinen siitä minästä elikkä jollain tavalla se minä liittyy tähän sun kehoon ja se on siellä sisällä olemassa. Suurimmalla osalla meistä on tämmöinen fiilis ja vielä vielä kaikista suurin osa ajattelee, että se nimenomaan asuu tuolla jossain pään sisällä. Ilmeisesti jos sä kysyt tätä asiaa esimerkiksi japanilaisilta tai kiinalaiselta ihmiseltä, jolla on eri tyyppinen. Maailmankatsomus niin monella siellä se minä saattaa asua jossain täällä niinku vähän keskemmällä että tossa tossa tota sydämen tai rintalastan kohdalla ja se maailmankuva kin vaikuttaa siihen että missä kokee sen minän oikeasti asuvan. Mutta tässä mennään vielä niinku syvemmälle tasolle sitten että me täällä. Meidän niin kun länsimaisessa ajattelumaailmasta ja semmoisessa mekanis tisessa maailmankuvassa. Me nähdään, että tää maailma on vähän niin kun rakennettu ja samalla tavalla meidän keho on rakennettu jotenkin semmoiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi, että joku on tehnyt sen sä voit jos sä et. Jos sä uskot jumalaan, niin sä ehkä ajattelet että se herra iso herra on niin kun rakentanut tän koko kokonaisuuden ja se tietää miten tää homma niinku toimii sitten taas jos sä. Ajattelet evoluution näkökulmasta niin sä ajattelet että se evoluutio on rakentanut tän meidän organismin jotenkin sillä tavalla, että se toimii parhaalla mahdollisella tavalla selviytyäkseen täällä ympäristössä ja se on sitä kautta erilaiset. Meidän ominaisuudet on tarkoitettu nimenomaan selviytymistä varten jollain tavalla ja toi on niinku se. Näkemys, että sä oot semmoinen rakennelma, joka on tietyllä tavalla tän maailman ulkopuolella että on maapallo ja sitten on se sinä joka on kasattu yksi jolla on kaikkia erilaisia ominaisuuksia ja se todellinen. Siinä on semmoinen joku pieni ajatuksen piste tai semmoinen tietoisuuden keskipiste sun pään sisällä vähän samalla tavalla kuin sulla olisi joku semmoinen pieni ukkeli tuo tai pieni akseli vaan. Keskellä sun päätä semmoisessa komento keskuksessa silloin niin kun kuulokkeet jolla se kuulee kaikki äänet mitä ympäriltä tulee sitten sillä on semmoinen monitori missä se näkee että mitä kaikkea sä näet sun silmillä sitten se aistii erilaisilla jollain sensoreilla sitten sun niin kun kehon ja ihon tuntemuksia että sä tunnet missä sä meet ja maistat mitä sä maistat ja haistat mitä sä haistat niin se niinku siellä laskelmoi ottaa nää kaikki tiedot sisään ja sitten sen perusteella. Tekee semmoisia valintoja millä se sitten liikuttaa tätä sun kehoa täällä maailmassa niin tosi monella meistä on niin kun. Joo jotakuinkin tommoinen käsitys siitä minästä, että se on tommoinen. Keskipiste täällä, joka on vähän niin kun. Ilmestynyt tähän kehoon jostain ulkopuolelta. Tai sitten niin kun aivojen tuotoksena semmoinen. Tietynlainen. Polttopiste mistä käsin sitten täällä maailmassa, joka ei ole siinä niin se organismi voi sitten niin kun. Selviytyä, mutta jos me lähdetään vähän haastamaan tätä ajattelutapaa, niin. Niin niin ootko sä ikinä miettinyt sitä, että. Kun sä niin kun. Puhut siitä minästä ja ajattelet itseäsi tommoisena erillisenä toimijana tästä maailmasta, että. Toi ajatus vähän niin kun indikoi sitä, että ikään kuin sut olisi se sun tietoisuus olisi että joku ulkopuolinen, joku muu kuin sinä olisi rakentanut tän sun kehon ja luonut sen kaikki ominaisuudet semmoiseksi kun ne on. Ja sitten se sun tietoisuus on vähän niin kun asennettu jälkikäteen siihen sun päähän ja sitten sä ajattelet että koko muu maailma ja eläimet ja ympäröivä universumi että se on semmoinen. Kylmä ja. Tunteeton niinku mekanistinen järjestelmä, jossa vaan molekyylit ja ykköset ja nollat vaihtaa paikkoja keskenään. Niillä ei ole niin kun. Niillä ei ole mitään älykkyyttä, että ainoa älykkyys mitä täältä maapallolta löytyy on ehkä meillä ihmisillä tai koko universumista meillä ihmisillä ja sitten. Johonkin pisteeseen asti, muilla eläimillä ja olen noilla. Niin, että eikö toi ajatus ole pikkuisen hassu tietyllä tavalla että. Kun mun mielestä se on. Enemmän kuvaavaa että. Samalla tavalla tätä samaa vertauskuvaa käytti esimerkiksi yks mun lemppari filosofeista alan whats, joka oli näin, että. Että jos sulla on. Omenapuu jossa kasvaa omenoita niin ne omenat ei ole millään tavalla tullut siihen puuhun ulkopuolelta, vaan ne on vähän niin kun kasvanut siitä puusta. Ne omenat on tullut sen puun luomuksena niin samalla tavalla. Jos sä ajattelet maapalloa semmoisena puuna, niin me ihmiset ollaan vähän niin kun niitä maapallon omenoita tai me voidaan olla myös lehtiä. Ihan sama mihin sä haluat verrata ja eläimet voi olla omenoita. Ihan miten sä itse tykkäät, mutta jos sä vielä kuvittelet sitä, että sulla olisi semmoinen puutarha missä? On kaikkia erilaisia puita ja sä et ole vielä niinku tiennyt, että mimmoisia puita ne on. Ja sä katsot niitä kaikkia ei ole vielä niinku se satokausi ei ole täällä. Niin sä menet katsomaan ja kiertelee ja sä vaan katsot, että jahas täällä on tämmöisiä puita ja ei näissä mitään. Sitten sä saavut sinne puutarhaan myöhemmin kun on ollut omena omenoiden kasvu mis kausi ja sun yllätykseksi sä näet että hei vau toi yks puu niin se tuottaa noita omenoita omenoita että sanotaan näin että se puu omenoita. Niin ja jos olisi joku tämmöinen avaruusmatkailu ja kuvitellaan tämmöinen tilanne että joku. Tyyppi olisi avaruusaluksella tullut tänne meidän galaksiin käymään joskus joitain miljoonia tai miljardia vuotta sitten. Mä en ole ihan perillä näistä kaikista aikajan noista, miten ne on mennyt, mutta kuitenkin silloin kun täällä ei vielä ollut mitään elämää, että oli vaan semmoisia kiviä, niin se on voinut tästä ajellaan ohitse ja olla siellä tehdä, että täällä on taas yksi tämmöinen galaksi täynnä kiviä ja sitten tota. Mut jos se tulisi nytten uudelle kierrokselle. Niin sitten se voisikin nähdä, että hetkinen. Jumalauta että toi yksi kivi tuolla niin niin samalla lailla kun se omenapuu omenoihin niin tää yks kivi on tuo niin se on alkanut ihmisoike maan että ja elämöi maan että siellä on alkanut kasvaa niinku tommoista elämää siitä maapallosta sisältä niin mihin mä haluan tulla täällä ajatus ja vertaus kuvalla on se, että sen sijaan että sä olisit tullut niin kun jotenkin ulkopuolelta tähän sun kehoon. Että sä olisit ulkopuolinen toimija sun niin kun ympäristöstä ja ja niistä sun ominaisuuksista ja asioista mitä sun keho tekee, koska mehän usein puhutaan myös sitä että mun vartalo ihan samalla tavalla kun mun auto tai joku että se on sun omaisuutta mutta se on jollain tavalla sun ulkopuolella niin vähän samalla tavalla kuin sun auto että se ei ole sinä vaan se on jotain muuta niin. Ihan kuin se sinä olisi istutettu sinne sun autoon eli sun kehoon jostain ulkopuolelta, mutta todellisuudessahan se on niin, että. Sä oot tullut niin kun sä et ole tullut tänne maapallolle jostain ulkopuolelta vaan sä oot tullut ulos tästä maapallosta samalla tavalla kun omenat on tullut ulos omenapuusta. Niin ihmiset on tullut ulos tästä maapallosta. Toivottavasti sä saat tästä kiinni ja tästä me päästään siihen, että. Että se semmoinen niin kun. Erillisyyden tunne. On luultavasti pelkästään. Ajatus ja idea, mutta se ei ole totta. Ja se sillä on siis aikansa ja paikkansa. Sitä kutsutaan usein ego xx ja meillä kaikilla on ego, koska se on semmoinen juttu. Mikä sitten taas kehittyy meille sen jälkeen kun me ollaan eka me synnytään kun me ollaan ihan semmoisia pieniä vauvoja, niin me ei eroteta itseämme ympäröivästä maailmasta, eikä varsinkaan meidän äidistä ja vanhemmista, vaan me vaan ollaan. Ja me ollaan osa niinku sitä kaikkea, mutta sitten mitä enemmän tää mitä vanhemmaksi me tullaan. Mitä enemmän me kehitytään niin me kehitetään myös se erillisyyden tunne ja se ego joka tietenkin on. Siinä mielessä hyväksi meille, että se auttaa meitä tiedostaa meidän omat tekemiset, että mitä me tehdään, se auttaa meitä ohjaamaan tätä meidän organismia. Tätä meidän kehoa, niin se on niin kun hyvä lisäys tähän kokonaisuuteen, että me voidaan myös niin kun vähän tehdä päätöksiä ja tietoisesti ymmärtää mitä me tehdään, niin se tuo niinku jotain lisäarvoa tähän kokonaisuuteen, että jos sä olisit vaan semmoinen automaatti joka. Menisi semmoista tiettyä polkua eteenpäin, mutta sä et niinku tiedostaisi sitä että sä vaan kokisit kaiken niin siitä tietyllä tavalla putoaa merkitys pois niin se että se ego kehittyy niin se on tosi hyvä asia koska se auttaa sinua navigoimaan täällä maailmassa ja niinku tekemään asioita joita sä haluat. Mutta sitten meidän niin kun yhteiskunnan ja kaikkien opetusjärjestelmän muun seurauksena niin. Sen aikana kun sä kasvat vanhemmaksi niin sä aivopesee ydyt siihen. Tilaan että se sun ego on se sun koko minä, mutta se todellisuus on se että että se ego on vaan osa sitä sun koko minuutta joka onkin ehkä vielä isompi. Mitä sä luulet? Ja mä itse. Niin kun olen myös saanut kokenut sellaisia kokemuksia, jotka on vahvistanut sitä, että se minä eli myös sinä ja kaikki muut keitä täällä on, niin se ei ole pelkästään se sun ego vaan se on vähän niinku kaikki mitä on. Tää voi olla vaikea käsittää, mutta anna sen niinku hautua siellä sun mielessä ja mieti tätä sitten silleen niinku aina välillä sun ei tarvitse nyt saada tästä niinku kiinni ihan ihan kokonaan ja. Tota heti heti havahtua siihen todellisuuteen, mutta mä sanon vaan sen, että on mahdollista erilaisilla tekniikoilla ja niin kun niitä on erilaisia juttuja mitä sä pystyt. Saavuttamaan semmoisen tietoisuuden tilan yleensä väliaikaisesti. Mä en itse todellakaan koko ajan elää semmoisessa tietoisuuden tilassa, mutta olen käynyt kurkistamassa niitä, jos jossa sä huomaat että se sun ego on vaan osa sitä kokonaismassa. Tuo kun yleensä me eletään se siellä ego centre isyydessä siellä ego egosta käsin niin voimakkaasti, että me koetaan että se ego on se koko minä, mutta se on oikeasti vaan osa sitä kokonaisuutta ja sä se on ihan koettavissa oleva kokemus minkä sä voit kokea mutta se on vaikeata koska tää on. Niin pinttynyt meidän kulttuuriin ja ajattelutapaan ja kaikkeen, että se on tiukkaan aivopesty sulle, että se ego on kaikki mitä on olemassa. Mutta. Joo tää on niin mielenkiintoinen aihe ja siis mä oon välillä ajoittain. Mä oon tästä enemmän perillä, sitten välillä vähän enemmän kujalla ja oikeasti tää niin kun tää on niin kiva ja kiinnostava aihe että tästä on kiva keskustella ja älä nyt ota kaikkea mitä mä sanoin sille että se menee just noin koska tää on niin monimutkainen ja vaikea asia tietyllä tavalla sanoa ääneen ja sanoittaa että melkein melkein voisi. Kuvitella että tää on ehkä mahdotonta pukea sanoiksi millään tavalla järkevästi, niin osa näistä jutuista on varmasti ristiriitaisia keskenään ja ei käy järkeen. Mutta jos sä saat tästä vähän sellaista työkalua ja apua sinne pohdintaa ja uutta näkökulmaa niin sä voit havahtua semmoisiin erilaisiin todellisuuksiin ja semmoisiin erilaisiin tietoisuuden tiloihin mitkä on oikeasti mahdollisia, niin katso koitetaan päästä siihen, mutta niin toi tommoinen ego centre isyys varsinkin täällä. Länsimaissa niin se on johtanut siihen, että ja niin kun se erillisyyden tunne maailmasta, niin mä veikkaan että siitä itse asiassa johtuu suurin osa meidän kaikesta ahdistuksesta ja semmoisesta, niin kun elämän pelosta tietyllä tavalla mikä estää meitä elämästä täyttä elämää ja miksi me ollaan koko ajan ahdistuneita erilaisista asioista ilmastonmuutoksesta ydinaseet miten tälle maailmalle nyt käy, koska me koetaan että. Kun tää maailma on mukamas semmoinen tyhmä ulkopuolinen mekanistinen järjestelmä ja me ollaan ainoita kellä täällä on semmoinen tiedostava tietoisuus, joka ymmärtää mitä se tekee. Niin me ollaan vähän niinku vastuussa tästä koko showsta koko maapallosta, mutta jopa myös koko universumista. Niin sehän on ihan valtava vastuu semmoinen niinku taakkana annettavaksi niin ei mikään ihme että meitä täällä ahdistaa kun siinä on aika paljon kakkua purtavaksi. Mutta mun mielestä tää on niin kun. Me ollaan menty sekaisin tässä että eihän tai miten maapallo olisi voinut, jos se olisi täysin tyhmä ja tiedostamaton semmoinen kylmä mekanis tinen kokonaisuus, niin miten se olisi voinut ulos itsestään kasvattaa ihmisiä samalla tavalla, kun omenapuu kasvattaa omenoita, niin ei se voi niin kun. Mä en usko, että se voi mennä niin että semmoinen täysin kylmä ja tiedoton mekanistinen järjestelmä voi itsestään puskea ulos jotain sellaista niin kuin joka on on jotenkin. Enemmän kuin sinä. Vähän se tää meidän asenne tähän maapalloon ja siihen meidän vastuuntuntoon tästä kaikesta ja siitä niin se se on mun mielestä verrattavissa semmoiseen samanlaiseen lapse llisuuteen kun sun joku 3 tai 4 vuotias lapsi. Alkaa inttämään ja on itse vakuuttunut siitä, että hän tietää nyt jonkun asian paljon paremmin kuin sinä vanhempi. Erityisesti jos sä oot äiti jo, josta se lapsi on tullut ulos ja joka niin kun antaa sille lapselle kaiken niin se lapsi yhtäkkiä on ottanut semmoisen sen erillisen ja itsenäisen asenteen siihen, että hän tietää paremmin. Hän tietää mikä on niinku parhaaksi kaikille nyt tässä tilanteessa, niin me ollaan otettu vähän samanlainen asenne maapalloa kohtaan, että. Että me ollaan niin kun lapsellisesti alettu uskoon, että me ollaan ne tyypit, jotka pyörittää tätä showta ja me ollaan myös tietenkin sitten sen seurauksena vastuussa kaikesta ja meidän täytyy niin kun pistää tää asia kondikseen, että me hallitaan. Me hallitaan luontoon, me hallitaan maailmaa ja me ollaan myös sitten vastuussa niinku siitä kokonaisuudesta. Mä uskon, että toi on iso osa siitä, että minkä takia me ollaan niin ahdistuneita, koska meillä on liian. Korkea vastuuntunto. Me ollaan vähän niinku laitettu sille pienelle egolle, joka on vaan pieni osa sitä kokonaisuutta, niin me ollaan annettu sille se taakka kannettavaksi, että sen täytyy pistää tää koko maailma kuntoon. Mutta oikeasti se on niin, että se ego ja se keho on tullut sieltä maailmasta ulos ulos ja osaksi tätä kokonaisuutta ja vähän samalla tavalla kun vaikka meressä on aaltoja niin se meri on yksi kokonaisuus ja ne yksittäiset aallot on. Sä voit nähdä että tuolla on tommoinen aalto ja tuolla on tommoinen, mutta ne on osa sitä kokonaisuutta niin vähän samalla tavalla me ollaan niinku tän maapallon aalto ja tai sen jopa niin kun nyt me puhutaan vaan maapallosta, mutta tietenkin maapallon osa universumia eli me ollaan osa sitä kokonaisuutta. Me ollaan vähän niinku semmoisia universumin aaltoja jotka täällä niinku heiluttaa että hei mä oon täällä että juu haloo mä oon täällä näin ja sitten se aalto menee pois mut sitten sieltä tulee uusi aalto joka on taas silleen jee. Se on vaan niinku semmoinen universumi juhlii juhlistaa itseään täällä niinku meidän muodossa ja monimuotoisuus on osa tätä kokonaisuutta. Puhutaan sitten vielä lisää tämmöisestä. Sitten on tää niinku tämmöinen henkinen lähestymistapa missä monet puhuu semmoisesta ajatuksesta kun että hankkiudu eroon sun egosta tai tapa sun ego. Ja niin kun elä sitä kautta ja siinä on siinä ollaan vähän niin kun siirrytty semmoiseen. Mun mielestä siinä on menty ojasta allikkoon, että ensin meillä on tää toinen ajatus missä ego on sun koko minä ja sitten siitä vastareaktiona on tehty tää että että se ego ei ole mitään että hankkiudu siitä eroon ja elä kuin sulla ei olisi ego ollenkaan ja se on niinku nimenomaan menoa ojasta allikkoon että. Se totuus on se että sulla on se vaikka se ego on semmoinen eteerinen ja vähän semmoinen henkinen käsitys, että mitä mitä enemmän sä yrität. Jotenkin laittaa se johonkin muottiin, että jos sä yrität vaikka että no kuka mä niinku oikeasti sitten oon? No oonko mä ne asiat mistä mä tykkään? Esimerkiksi jos sä tykkäät jäätelöstä niin se on tietyllä tavalla osa sua miten sun niinku vartalo no joo sekin on niinku sinä mutta se ei ole se koko totuus noi asiat missä tykkäät on osa sitä sua mut sun sitten loppujen lopuksi sun ympäristökin osa sua koska jos sä vaan kelluu isit jossain avaruudessa ilman sun. Tätä maapalloa niin sä voisit aika erilaisessa tilanteessa kun se että sä oot vaikka sun. Tällaisella tuolilla istumassa niin se loppujen lopuksi sä oot myöskin sitten. Ethän se on erillinen myöskään siitä sun ympäristöstä niin sun on mahdoton. Niin kun laittaa sun että missä sun ego ja vaikka susta tuntuu että okei ehkä se asuu tuo mun pään sisässä tuo keskellä jossain mun mielen sisässä ni niin. Jos jos sä et pysty tuomaan sitä vähän niinku tähän mun eteen näytille, että tässä se on niin se on aika semmoinen häilyvä juttu, että siinä mielessä se on illuusio mutta. Oikeasti se on myös todellinen, koska se on se sun. Kyky tiedostaa niitä ja nähdä ne sun omat niinku toimet täällä maailmassa että se on tietyllä tavalla se sun polttopiste. Mutta se on vaan se sun ego se sun koko minä on enemmän kuin se sun pelkkä ego. Mutta tää liike että hankkiudu eroon sun egosta ja tapasi sun ego niin se on semmoinen niin kun. Että vähän niin kun ummistetaan meidän silmät sille, että että vaikka se ego on tommoinen eteerinen ja. Henkinen konsepti, että sitä on mahdoton mihinkään konseptiin oikeastaan pukea tai mihinkään fyysiseen paikkaan paikantaa, niin siitä huolimatta se on siellä, että ilman sitä sä et niin kun. Sen pystyt tekemään itsenäisiä päätöksiä. Sä et pysty nauttimaan sun elämästä oikeasti ja se on. Se on tärkeä osa kokonaisuutta, että sä et mun mielestä myöskään voi ummistaa sun silmiä sille todellisuudelle että sulla on ego. Ja niin kauan kun sä oot hengissä niin se on osa sua. Sä voit kylläkin nähdä maailman ja kokea. Saada semmoisen kokemuksen, missä se ego ei ole? Keskeinen osa sitä kokonaisuutta, että se on vähän niinku vaan yksi osa sitä kokonaisuutta, mutta se ei tarkoita että se ei ole siellä, vaan se on edelleen paikalla. Vähän niinku joku musta täplä jossain niin kun isossa maalauksessa niin sä voit niin kun yrittää esittää sitä täplää ei ole siellä, mutta oikeasti se on siellä koko ajan että sä et sun ei kannata lähteä sillä niinku teeskentely linjalle että sulla ei ole sitä egoa ja toi on niinku. Tyypit jotka lähtee tuolle. Matkalle ja tuolle niin kun lähtee yrittämään tätä henkistä lähestymistapaa, että tapasi sun ego ja hankkiudu sun egosta eroon niin ne on sellaisella loputtomalla mahdottoman tehtävän matkalla, joka on niinku se on mahdoton ratkaista se projekti ja siitä niinku ne saa siitä sitten merkityksellisyyden tunnetta kun ne painii sen asian kanssa. Mutta se totuus on se että että siitä siinä niin kun yritetään ratkaista ongelmaa jota. Ei ole olemassa niinku niin siinä ollaan niinku sillä tavalla scilla ja nää samat tyypit sitten puhuu näistä tämmöisistä helposti se voi johtaa semmoiseen tiettyyn passiivisuuteen kun sä oot alkanut uskottelemaan itsellesi että sulla ei ole sitä egoa ja sitten sä puhut tämmöisistä asioista kun vaikka että luota universumiin niin. Siellä on kuitenkin mukana se ego sina ajattelussa sillä tavalla, että usein ihmiset, jotka sanoo että luota universumiin niin niillä on semmoinen passiivinen lähestymistapa tähän kokonaisuuteen, että vähän niin kun mun ei tarvitse tehdä itse mitään, että mä vaan luotan siihen, että se ympäri ympäröivä todellisuus niinku järjestää sen tilanteen mun puolesta ja mikä niillä menee just vikaan. Tässä on se kun ne on kieltänyt sen egon olemassaolon niin ne ottaa niinku huomioon sen koko universumin. Mutta ne unohtaa sen egon ja koska se on osa sitä kokonaisuutta, osa sitä universumia, niin sä oot sinä sun vartalo sun mieli ja sun ego niin sä oot myös osa sitä universumia niin jos sä oikeasti haluat luottaa universumiin ja sä tarkoitat sitä niin sä luotat joo siihen ympäröivään todellisuuteen myöskin, mutta samaan aikaan sun pitää luottaa sun vartaloon sun mieleen ja sun egoon eli sun päätöksentekokykyyn sun toimenpiteisiin. Siihen sun vähän niin kun aggressioon maailmaan kohtaan, että sä menet eteenpäin. Aggressio ei siis tässä kontekstissa tarkoita, että sä oot väkivaltainen vaan aggressio. Tulee siis tarkoittaa alunperin eteenpäin menemistä että sä. Niin kun kohtaat kohtaat asiat, niin se kuuluu siihen koko universumiin. Se sinä sun vartalo ja sun mieli ja jos sä oikeasti luotat universumiin niin sä luotat siihen ympäröivään universumiin mutta sä luotat myös sun mieleen sun kehoon ja tähän kokonaisuuteen joka on tietenkin osa sitä kokonaisuutta. Eli sä et ole erillinen siitä siitä niin kun todellisuudesta. Mutta jos sä oot täällä henkisissä piireissä ja sä puhut näitä asioita niin sä luultavasti samaan aikaan uskot siihen että se. Siitä egosta täytyy hankkiutua eroon ja se on osa niin kun erillinen osa myöskin universumista ja kaikesta, että sitä ei ole olemassa, niin sä alat helposti lähestymään elämää tuolla tuollaisella passiivisella lähestymistavalla, joka on mun mielestä myös. Se on niinku toinen virhe, että sä voit olla joko niin, että ympäröivä universumi on semmoinen mieletön. Kokonaisuus mekanistinen, jolla ei ole mitään tunteita, joka on täysin kylmä ja tällainen ja ainoa kuka täällä tietää mitään on me ihmiset ja tää mun ego ja me ollaan vastuussa kaikesta ja sä teet kaiken siitä egosta käsin tai sitten sä kiellät sen egon olemassaolon ja sä niin kun luotat kaikkeen muuhun paitsi sun vartaloon ja sun. Niin kun mieleen ja siihen sun egoon koska ne on niin kun ne ei ole osa tätä kokonaisuutta. Mutta jos me yhdistetään nää molemmat että me hyväksytään se koko kokonaisuus, niin mun mielestä silloin me ollaan lähempänä sitä. Niin kun NS oikeata totuutta ja tähän samaan aiheeseen liittyen me voidaan vielä kuvastaa tätä sitäkin kautta, että miten me niin kun. Miten tää menisi jos me suhtauduttaisiin meidän kehoon samalla tavalla? Niin kun tällä hetkellä sä luultavasti ajattelet niin että sulla on semmoisia toimintoja mitä sä pystyt itse niinku tietoisesti tekemään ja sitten semmoisia juttuja mitkä tapahtuu itsestään. Esimerkiksi sun sydän hakkaa itsestään ilman että sun täytyy ajatella sitä tai ilman että sä edes oikeastaan voisi tehdä sille hirveästi mitään niin. Se se niinku hoitaa sen hommansa siitä huolimatta. Niinku ajattelitko sä sitä tai et samalla tavalla sun suolisto ja vatsa niin ne sulattaa sun ruoan ja sun verenkiertojärjestelmä sitten kierrättää sen ympäri sun kehoa sinne paikkoihin. Sen kuuluu mennä niiden ravintoaineiden. Ja sä hengität. Sä voit tietoisesti vaikuttaa sun hengitykseen ja sä voit yhtäkkiä päättää että OK. Nyt mä hengitän syvään ja rauhallisesti tai sitten sä voit hengittää tosi tiheään tahtiin, mutta jos sä et ajattele sun hengitystä niin sun vartalo hengittää ihan täysin itsestään ja siitä huolimatta kukaan meistä tuskin kieltää sitä, etteikö nää sydän ja meidän suolisto ja ja ja meidän keuhkot olisi osa niinku sitä sua vaikka sä et niinku tietoisesti tee niitä kaikkia asioita joita se. Sinä tekee. Niin. Mieti, kuinka ahdistunut sä olisit jos sun pitäisi koko ajan niinku keskittyä siihen että sun vatsa sulattaa kaiken kunnolla ja sun keuhkot muistaa hengittää ja sun sydän muistaa hakata oikeaan tahtiin ja kaikki muut elintoiminnot ne kaikki ravintoaineet ja muut pienet vitamiinit ja mineraalit et ne menee just oikeaan osoitteeseen jos sun pitäisi ne kaikki asiat niinku tiedostaa niin sähän olisit niin kun aivan över valmet niinku siis tälleen ihan ylikuormittunut siitä kaikesta kaikesta mitä sun pitäisi niinku hoitaa ja mistä sä oot vastuussa. Niin vaikka me ei noihin asioihin suhtauduta samalla tavalla, niin me ollaan vähän niin kun otettu toi asenne maapalloon, koska me ollaan alettu uskoon, että se on vähän niin kun meidän ulkopuolinen asia, vaikka niinku me äsken puhuttiin, niin me ollaan osa sitä maapalloa. Me ollaan kasvettu siitä vähän niinku sillain. Laajennettu ulos sieltä maapallosta samalla tavalla kun eka oli alkuräjähdys ja se on laajentunut galakseissa ja planeetoista ja sitten lopulta myös meiksi, koska me ollaan tultu siitä kokonaisuudesta niin kun ulos niin koska me ollaan erottautuu siitä sillä ego centre isyydellä ja me uskotaan että se on semmoinen kylmä erillinen kokonaisuus. Niin me ollaan alettu yhtäkkiä ottamaan vastuuta siitä, että miten maapallo toimii ja olen sellainen, että meidän täytyy niinku. Hoitaa nää asiat tietyllä tavalla ja me ollaan tosi stressaantuneita esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja. Ja kaikesta niin kun että että saadaan pidettyä tai niinku planeetta kondiksessa sitten meillä on on rakennettu niinku. Ydinaseita ja muita ja me ollaan lisätty siitä meidän omaa vähän niin kun että mä vastuun. Tuntuu että me ollaan vastuussa ihan kaikesta mitä täällä tapahtuu, mutta oikeasti ilman sun tiedostamatta täysin niinku sun semmoisella alitajuisen tasolla niin maapallo. Vähän niinku tuotti meidät vähän samalla tavalla kuin se omenapuu vertauskuva niin se omenapuu teki ne omenat ilman että sen yksittäisen omenan tartti niin kun huolehtia siitä, että toivottavasti tää puu nyt hoitaa mut tänne niinku maapallon päälle kondikseen niin ilman sun mitään tietoista ajatusta niin maapallo teki sut. Ulos itsestään niin tota. Ehkä sun ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, että se maapallo hoitaa tän homman jatkossakin ihan hyvin, että se ei ole sun vastuulla se vastuuntunto on illuusio, joka on sun egon tuotos, koska se haluaa että sä oot tärkeä ja sä oot kaiken keskipisteenä ja semmoinen erillinen toimija täällä. Eli siis vielä kertauksena alkuräjähdyksestä tuli tää universumi josta tuli tää maapallo joka kehitti. Sitten eläimet ja ihmiset siihen itsestään ulos ja sieltä tuli ihmiskunta josta tuli sun vanhemmat jossain vaiheessa ja sitten sieltä tulit sinä ulos josta tää sun ego vielä tuli siihen sun organismin koska se on osa sitä kokonaisuutta, mutta jossain vaiheessa se viesti kääntyy ylösalaisin ja se ego alkoi luulemaan että se on vastuussa tästä kaikesta ja sen täytyy pistää tää koko homma kuntoon. Koska se on, se on sen päätehtävä on niin kun hallita sitä tiettyä aluetta mitä se pystyy hallitsemaan ja siitä on paljon hyötyä, mutta se paisuu helposti ja se alkaa. Ajatella, että sen täytyy niin kun hallita ihan kaikkea kun oikeasti sillä on vaan rajallinen asioita mihin se pystyy vaikuttamaan toi koko ketju ennen sitä kun se ego saapui paikalle, niin sillä egolla ei ollut siihen mitään vaikutusta se ikään kun tapahtui itsestään siellä taustalla vähän samalla tavalla kuin sun alitajunta pyörittää niin kun suurinta osaa sun mielestä ja vaan se tiedostava mieli on niinku se pieni osa siitä siitä niinku kokonaisuudesta joka on myös sinä ja se sun mieli. Niin samalla tavalla tää ego on vaan pieni osa sitä kokonais sua, mutta se on se niinku tiedostettu pieni osa ja se alkoi yhtäkkiä. Luulen että se pyörittää tätä koko koko showta ja alkoi ottaa vähän liikaa vastuuta siitä että miten tää homma niinku pitäisi hoitaa. Mutta mihin me nyt päästään tällä kaikella pohdinnalla me ollaan pyöritelty tätä egoja minuutta ja kuka sä oot ja sitä ajatusta että ehkä sä ootkin enemmän kuin mitä sä luulit, mutta ehkä sä pystyt tietoisesti vaikuttamaan vähempään kuin mitä sä luulet ja ehkä sä oot vastuussa vähemmästä. Tietyllä tavalla kuin mitä sä luulit, niin mitä hyötyä tästä koko pohdinnasta on ja jos tää tuntuu ihan järjettömältä niin anna tuntuu vaan anna tän muhia. Mä uskon että se saattaa jossain vaiheessa loksahtaa tai sitten ei ihan minkä sulle tuntuu parhaalta. Mutta. Se kun sä tiedostat ton että se ego on vähän niinku toi pieni osa sieltä kun siellä oli se maapallo ihmiskunta sun vanhemmat sitten sinä ja siinä se ego niin se on pieni kirsikka vähän niinku sen koko kakun päällä sulla on sydän sulla on keuhko että sulla on sun lihaksisto. Sulla on sun ruoansulatus järjestelmää verenkiertojärjestelmä kaikki ne kaikki toimii ilman että sun egon täytyy vaikuttaa siihen asiaan, mutta kun se ego haluaa sitä kontrollia niin jos sä onnistut. Luopumaan siitä ylimääräisestä ego kontrollista ja sen sijaan että sä a uskot, että se ego on vastuussa kaikesta ja se on ainoa älyllinen kokonaisuus tässä kaikkeudessa. Tai b sä uskot että sun täytyy tappaa sun ekoja hankkiutua siitä eroon, niin jos sä tutkin siihen puoliväliin johonkin sinne maastoon, jossa ne kohtaa että sä jos sä ymmärrät että sä saat kehitettyä itselle semmoisen terveen egon joka tietää että se pystyy vaikuttamaan asioihin. Ja sä pystyt tekemään semmoisia asioita mitä sä haluat ja sulla on kontrollia sun elämästä tiettyyn pisteeseen asti, mutta että tosi iso osa asioista on sellaisia joihin sun ei tarvitse yrittää vaikuttaa vaan ne. Hoituu niin kuin itsestään ja sun ego ei ole vastuussa. Sä et ole vastuussa kaikesta vaan sä voit niinku nauttia elämästä enemmän ja vähän niinku. Näin päästään irti siitä, että kaikki menisi aina just niinku se sun ego haluaa ja koittaa vähän niinku zoomata ulospäin semmoiseen kokonaisuuteen. Sä voit tän ajattelun kautta ja tän pohdinnan kautta saada paljon lisää semmoista mielenrauhaa siihen sun olemassaoloon ja vähentää erityisesti ahdistusta siitä kuinka sä. Että pelkäät kaikkea tulevaisuuden skenaarioita, että jos sä et hallitse ihan kaikkea, niin entä jos kaikki meneekin ihan päin prinkkalaa? Mitäs sitten niin ton sijaan sä voit luottaa nimenomaan siihen universumiin eli ei pelkästään ympäröivään maailmaan vaan ympäröivää maailmaa sekä sun mieleen kehoon ja sun toimintakykyyn, että asiat menee loppujen lopuksi ihan hyvin. Niin jos sä pystyt huokaisemaan ulos niinku äsken tehtiin ja vähän niinku luopumaan osasta. Siitä tiukasta egon kontrollista ja laittaa sen siihen sille paikalle, mille se vähän niinku kuuluu. Sillä on se tietty hallintoalue, mutta se ei hallitse kaikkea niin jos sä pystyt tekemään ton, niin mä lupaan että sun elämä on paljon pehmeämpää, paljon rennompaa ja sä pystyt myös olemaan muiden ihmisten kanssa lämpimämpi ja sä saat parempia ihmissuhteita, kontakteja sun työt ja muut jutut sujuu paljon paremmin kun sä et ota itseäsi ihan niin vakavasti. Ja mä halusin vielä tuoda tähän semmoisen vertauksen tosta niinku minuudesta, että. Sekin niinku kuinka paljon me ajatellaan itseämme itseämme erillisenä sekä tästä maailmasta, mutta myös muista ihmisistä niin niin se on aina semmoista, niin kun ne ei niin kun se paketti ei tule erikseen. Tähän sopii aika hyvin se se vanha kiva loru että kumpi ja kampi tappelivat kumpi voitti niin se jotenkin liittyy tähän että vaikka sulla on tietynlaisia ajatuksia vähän mitä me tuossakin. Tuotiin esille, että joko sä oot tosi ego centerin tai sitten sä uskot että se ego pitää tappaa niin nääkin ihmisryhmät ja sitten jos on se kolmas ryhmä joka on siinä keskellä niin nää kaikki on tarpeellisia toisilleen. Sen takia, että ilman sitä toista se toinen ei voisi olla niin vahvasti oma itsensä vähän. Samalla tavalla kun jos sulla on musta tausta ja siinä on valkoinen piste niin se erottuu tosi hyvin. Jos sulla on harmaata usta eli vähän semmoinen keskitaso isempi niin se niinku valkoinen piste ei ole ihan niin selkeä, mutta se erottuu kuitenkin siitä joukosta. Mutta jos se tausta on valkoinen niinku se valkoinen pistekin niin se ei erotu ollenkaan siitä taustasta niin samalla tavalla niinku kolikolla on 2 puolta että jos sä koet olevasi jonkunlainen niin sinne tarvitaan se vastapuoli jotta se. Sun olemus tarkoittaa jotain niin silläkin tavalla me ollaan niin kun vaikka me näytetään ja tunnutaan erilaisilta ja näin, niin me ollaan sitä samaa kokonaisuutta. Se on väistämätöntä ja me ei päästä siitä koskaan eroon vaan se vaan se asia vaan niinku on niin ja esimerkiksi tääkin että mä puhun täällä ja teen tämmöistä podcastia. Niin jos sä et kuuntelisi tätä niin mä olisin vaan joku ukkeli joka puhuu itsekseen kotona kameralle. Mutta koska sä katsot tätä ja kuuntelet niin tää on tää tilanne on podcast ja mä voin mä voin olla niinku podcast juontaja ja sä voit olla podcastin kuuntelija mutta ilman sua mä en olisi podcast niin kun juontaja niin ja samalla tavalla joku iso artisti vaikka joku ibe niin kun joka on menestynyt ja arvostettu. Niin ilman sitä kaikkea yleisöä mitä ibe on niin ibe ei olisi ibe vaan ibe olisi vaan joku tyyppi joka ehkä laulaisi omaksi ilokseen, mutta se ei olisi semmoinen samanlainen ilmiö kuin ibe on vaan se olisi vaan joku henkilö joka tekee biisejä ja laulaa, mutta se yleisö tekee niinku sen stara uden ibe, ssä niin samalla tavalla sä teet yleisönä musta podcastin pitäjän ja mä podcastin pitäjä. Miten susta yleisön ja tällä tavalla niinku se. Sinä joka luulee olevansa erillinen? Musta niin on osa mua ja toisinpäin jossa et tästä kiinni. Mutta joka tapauksessa kun sä pohdit näitä asioita niin mieti että kuinka iso osa se sun ego on oikeasti sitä sun kokonaisuutta mihin asioihin sä oikeasti voit vaikuttaa ja mitkä sä voit antaa olla? Lähdetään nyt siitä liikkeelle, että sä oot ilmestynyt tänne maailmaan ilman sun tietoista yritystä. Sä oot tullut tästä maailmasta ihan yrittämättä ja sun keho pitää sut pystyssä hengittää. Sulla taas on ruoan kierrättää sun veren. Ja sun alitajunta hoitaa suurimman osan sun ajattelusta ilman että sä itse teet mitään niin kuinka paljon sun kannattaa yrittää kontrolloida sun elämää ja jos sä voit löysentää sen nyrkin niin kuinka paljon sä saat siitä mielenrauhaa ja toisaalta myös vapautta olla semmoinen kun sä oikeasti haluat olla tässä jaksossa me käsiteltiin aika tämmöisiä niin kun mun mielestä syvällisiä aiheita ehkä jollekin tää on pintapuolista tai toiselle myös sellaista, että tässä ei ole mitään järkeä. Mutta toivottavasti sä nautit tästä jaksosta. Mä itse nautin tosi paljon tän pohtimisesta. Ihan varmasti jäi paljon sanomatta, vaikka mä yritin sanoa kaikki mitä mulle tuli tässä tilanteessa mieleen, mut ihan varmasti jutellaan tästä aiheesta vielä myöhemminkin lisää. Tää on tommi vacation podcast. Mä oon tommi utriainen ja jos sä et vielä seuraa mua instagramissa niin pistä tommi ovation siekin seurantaan niin pääset seuraamaan semmoisia lyhyempiä klippejä ja ja muuta hyvää sisältöä stooreja. Sun muuta palataan seuraavassa jaksossa tai muiden sisältöjen parissa asiaan ja ei muuta kun seuraavaan kertaan. Kiitti ihan sikana kun kuuntelit tän ja nähdään seuraavien sisältöjen parissa. Ei muuta kuin morjens.”
